1.Taustaa

1.1. Lapsi, joka ei tykkää lihasta

Muulla tapaa asiaa ei osattu lähipiirissäni sanoittaa, ei kotona eikä koulussa.

Lapsuuden ja aikuisuuden olen viettänyt Suomessa. En koskaan "tykännyt lihasta" kuten silloin sanottiin. Sen takia tuli monet itkut sekä kotona että koulussa, koska silloinen Suomi oli hyvin kristillis-perinteinen yhteiskunta, jossa oli vasta vähän aikaa sitten kärsitty jopa pulaa ruuasta. Koulussakin opetettiin, että Jumala on antanut meille ruuan, myös eläimet, syötäväksi ja ruuan halveksiminen on synti. On syötävä kaikki mitä annetaan .

1..2. Uskonnot valistajina

Vasta teini-iässä tutustuin sanaan kasvissyönti.

Samoin kävi äidilleni. Hän oppi sen, etten minä olekaan outo tuhma lapsi vaan kaltaisiani on muitakin. Hän oli tutustunut seitsemännen päivän adventisteihin, jotka neuvoivat hänelle jopa sen, mistä saa hankittua soijakuutioita ja muita erikoistuotteita minulle Ne olivat kuitenkin yksinhuoltajalle liian kalliita, joten niitä ei voinut joka päivä ostaa.

En ollut täysin kasvissyöjä vaan söin makkaraa ja lihapullia, joista ei nähnyt niissä olevaa eläintä. Ajatuksena oli, että voisin olla, mutta yksin en siihen pystynyt.

"Hippejä", steinerilaisia, vaihtoehtoihmisiä oli Helsingissä, niillä oli jopa kasvisravintola siellä ja monet olivat kasvissyöjiä, mutta kaikki tuo pysyi minusta kaukana.

Koulun uskonnon tunneilla sain tietää vegetaristeista

Lukion 2. luokalla uskonnon oppimäärässä käsiteltiin maailmanuskontoja. Ennen sitä nistä oli vain mainittu esim. historian yhteydessä. Nyt halusin tosissani ryhtyä kasvissyöjäksi. Ongelma vain oli, etten tiennyt miten. Jos olisi ollut joku malli ja enemmän sosiaalista tukea, se olisi varmastikin onnistunut. Nyt se jäi kausittaiseksi.

18-vuotiaana aloin käymään baareissa, kuten silloin oli tapana erityisesti opiskelijaelämässä. Aloin myös tupakoimaan mikä turrutti makuaistia sen verran, että päätin "ryhtyä normaaliksi" ja opetella syömään lihaa. Sitä taitoa en koskaan oppinut kunnolla: erityisesti kalaa ja kanaa en oppinut koskaan syömään.

1.3. Eläinten puolesta puhuttiin joskus

Suomessa oli 1970-luvulla UMA, Ulla-Maija Aaltonen, joka kirjoissaan ja nuortenpalstan kirjoituksissa sekä radiossa puhui eläinten puolesta. Sen voi katsoa olevan varhaista EO-toiminnan historiaa. Vuonna 1978 ilmestyi eläinkokeista puhuva kirja Kani ei osaa itkeä. Eräs tyttö luokaltamme piti siitä seuraavana vuonna esitelmän. Se hiljensi kuulijat.

Anja Eerikäinen, “tule apuun, Anja!” eläinsuojeluvalvoja Turussa, puhui myös eläinten puolesta julkisuudessa, jopa radiouutisissa.

1.4. 1990-luvulla halusin olla "normaali"

1990-luvulla kuulin eo-liikkeestä EVR, kettutytöt ym. mutta silloin asia ei koskettanut minua kovin vahvasti koska olin onnistunut vieraannuttamaan itseni näistä asioista.

Olin työssä Helsingin Yliopistolla ja kävin syömässä Porthaniassa, jossa uutisten mukaan alettiin tarjoamaan vegaaniruokaa. En koskaan kokeillut sitä myös siitä syystä, että söin henkilökunnan puolella, johon sitä olisi pitänyt erikseen pyytää.

Olin nuoruudessani opiskellut aatehistoriaa, filosofiaa, psykologiaa, sosiologiaa ja venäjän kieltä mutta ennen valmistumistani olin pikakouluttautunut tietokonealalle, jolla sitten työskentelin sekä itsenäisenä yrittäjänä että mm. Helsingin yliopistossa ja CIMO:ssa (kansainvälinen kehkilövaihdon keskus, nyk. Opeutshallituksen yksikkö).

Opiskellessani Oulussa 1980-luvun puolivälissä ei tullut mieleenikään edes kysyä kasvisruokaa opiskelijaruokaloista. En siksi tiedä, oliko sitä tarjolla vai ei.

1.5. Elintapojen muutos toi kasvissyöjän takaisin

Vuonna 2001 päätin vähentää työstressiä, harrastaa terveempiä elintapoja sekä lopettaa tupakoinnin. Se merkitse "paluuta luonoon" mm. metsäkävelyiden ja talviunnin muodossa. Tupakoinnin lopettaminen onnistui muutamien lakkojen kautta yli vuoden siirtymäajan jäljeen. Heti ensimmäisten lakkojen aikana vanha kasvissyöjä pomppasi minusta esiin heti kun hajuaistini alkoi toimimaan paremmin ja kaupassa iski vastaan lihatiskin haju. Aloin siirtymään asteittain kasvissyöntiin. Elämänmuutosta syvensivät siirtyminen valtion palveluksesta yksityiselle puolelle uusmedia-allle, voimakas painon putoaminen ja muutto Suomesta Singaporeen.

2.. Singapore 2002 - kulkukissat johdattajina

Muutin Suomesta Singaporeen tammikuussa 2002 Näin kaduilla paljon kulkukissoja ja päätin antaa kodin yhdelle niistä. Sitä kautta tutustuin paikalliseen eläinsuojelutoimintaan (joka ei ollut eo-toiminnasta erillään). Toimintaa pyörittivät pääosin buddhalaiset osittain uskonnollisista syistä. Mukana oli myös muita , erityisesti kissoista pitäviä ihmisiä. He kulkivat öisin kaduilla ruokkien kulkukissoja ja koiria sekä yrittäen piilotella niitä ympäri saarta liikkuvilta viranomaisten rankkuriautoilta, jotka ottivat kiinni eläimiä ja veivät ne lopetettavaksi. Minulle näytettiin salaa kuvattuja videoita ja kuvia siitä, miten julmalla tavalla niitä lopetettiin, Näin kuvauksia myös siitä miten kissoja teurastettiin Malesain katukeittiöissä ja niistä tehtiin kanariisiä, joka on siellä suosittu katuruoka.

Nämä ryhmät olivat tehneet myös sopimuksen viranomaisten kanssa, että he järjestävät kulkukissojen sterilointikampanjoita. Steriloinnin merkiksi kissan korva merkittiin tatuoinnilla ja viranomaiset lupasit olla pyydystämättä näitä merkattuja eläimiä. Vuoden 2003 SARS-epidemia lopetti tämän sopimuksen viranomaisten puolelta.

Singaporessa toimin myös paikallisen vegetaristiyhdistyksen nettifoorumin ylläpitäjänä. Se oli sen ajan somea. Sitä kautta tutustuin moniin kasvissyöjiin.

3. Kasvissyönnin yhteys idän uskontoihin

Sain ensimmäiset tosielämän kosketukset buddhalaisiin ja keskustelin heidän kanssaan asioista. Nämä olivat lähinnä kiinalaisia tai tiibetiläisiä mahajana-buddhalaisia liikeitä tai sitten synkretistisiä, joiden opeissa oli taolaisuutta tai konfutselaisuutta. Yhteistä niille oli oppi sielunalelluksesta, jonka mukaan tappamasi eläin on saattanut edellisessä elämässä olla vaikka vuosia sitten kuollut isoäitisi. Tämä oli joillekin syy kunnoittaa eläimiä ja myös olla syömättä niitä. Koskaan ei voinut tietää, kuka se oli aiemmin ollut, kenties joku sukulainen tai muuten rakas ihminen!

3.1. Ahimsa

elämän kunnioittaminen. Jainalaisuudessa se näkyy kaiken elämän kunnioittamisena, jopa hyönteisten. Muilla se on spesististä eli kohdistuu vain tiettyihin lajeihin. Buddhalaisissa liikkeissä samoin kuin melkein kaikissa uskonnoissa ihminen on korkein olento, eläinten yläpuolella.

3.2. Taolaisuus, synkretistiset ja karismaattiset liikkeet

Taolaisuus, konfutselaisuus ja muut vanhat ajatussuunnat ovat usein sekoittunut buddhalaisuuteen on vaikuttanut siihen miten eläimet nähdään. Niitä on aiemmin jopa uhrattu,joka sikäläisen logiikan mukaan saattaa merkitä kunnioitusta. Toisaalta eläimiä, erityisesti kissoja kunnoitetaan pyhinä tai puolipyhinä eläiminä. Monet vanhemmat ihmiset ovat halunneet ruokkia ja hoivata kulkukissojaosittain uskonnollisista syistä.

Joissain synkretistisissä liikkeissä hyväksytään eläimen syöminen jos ihminen muuten katsoo itsensä "jaloksi" tai "puhtaaksi". On jopa väitetty että eläimelle on kunniaksi ja se saa hyvän karman, jos sen syö pyhä ihminen.

Käytännössä uskonnot ovat jakautuneet "temppeleiksi" eli paikallisiksi "seurakunniksi", joilla on oma johtajansa, guru, joka usein sanelee säännöt pohjautuen perinteeseen sekä "viisailta" otettuihin oppeihin ja niiden yhdistelmiin.

3.3. Islam

Singaporess näkyy myös islam, Malesiassa ja Indonesiassa se on valtakulttuuria.

Islamissa kissa on korkeasti kunnioitettu, jopa pyhä palvottu eläin mm. sen siisteyden takia. Koira ei sitä ole, sika on saatainen eläin. KIssojen turvakodissa oli muutamia muslimeja vapaaehtoisina. Tapasin jopa yhden kasvissyöjän heidän joukossaan.

Tapasin ensimmäisen vaimoni näissä merkeissä, joten meidän Singaporen hääjuhlamme jäjresttiin kissojen turvakodissa, jossa todistajina oli 70 kulkukissaa. Paikalla oli myös buddhalainen munkki, joka vieraili säännöllisesti paikalla siunaamassa eläimiä.

4. Miksi vegaaniksi? ja miten?

4.1. Se on tervein vaihtoehto

Kysyttäessä vastaan yleensä, että tervyssyistä. Pienen tauon jälkeen lisään, että minusta vegaanius on eettisesti, moraalisesti, ekolgoisesti, egoistisesti ja kaikilta muiltakin kannoilta tervein vaihtoehto. Minulle ei ole tuottanut vaikeuksia löytää syitä miksi, vaan tärkein kysymys oli miten. Juusto oli minulle niin kuin monelle muullekin kynnyskysymys. Silloin ei juurikaan ollut saatavissa vegaanisia juustoja ellei niitä osannut itse tehdä.

Singaporessa ryhdyin vegetaristiksi, joskin käytin maitotuotteita tuskin lainkaan. Aloin myös ottamaan selvää veganismista, koska se tuntui järkevältä tulevaisuuden tavoitteelta.

Se onnistui vasta muutaman vuoden kuluttua kun asuin vaimoni ja singaporelaisten löytökissojemme kanssa Australiassa. Siirtymisessä auttoi erään suomalaisen vegaanin vierailu vuonna 2003. Olin tutustunut häneen silloisessa somessa eli Australian suomalaisten nettifoorumilla.

Siirtymävaihe kesti kolmisen vuotta. Ajoitain olin lähellä vegaaniutta, mutta tiedon ja rutiinien puute olivat esteenä lopulliselle päätökselle.

4.2. Tarvittiin tietoa ja tukea

Toki vegetaristista vegaaniksi siirtyminen vaati ajan lisäksi myös aktiivista tiedon keräämistä, erityisesti lisäaineista ja muista kulutustuotteista kuin ruoka. Se tietous ei tullut intuitiolla tai haistamalla kuten ruuan kohdalla usein tuli.

Tietoa löytyi pääasiassa kansainvälisiltä foorumeilta. En nyt muista, oliko silloin jo eo-foorumi vai alkoinko seurata sitä vasta vähän myöhemmin. Veggieboards oli ja se oli iso ispiraation lähde.

Piti päästä irti monista pelottelupuheista, joihin välillä törmäsi: vegaaniruokavalio täytyy koostuu millintarkasti oiekin tai muuten siihen kuolee, soijan syöminen vie lisääntymiskyvyt ja -halut ym.

4.3. Kuka tai mikä teki minusta vegaanin?

Asuin Malesiassa vuosina 2014-2016. Osallistuin siellä silloisen kumppanini kanssa hänen edustamansa kiinalaisen uskonnollisen ryhmän temppelin avajaisiin. Olin ainoa länsimaalainen ja minua tultiin siksi haastattelemaan yhteisön lehteen samalla kun meille tarjottiin vegaaninen ateria.

Minulta kysyttiin, onko tämä ensimmäinen kerta kun syön vegaanista ruokaa. Vastasin, että ei suinkaan. Olen syönyt vegaanisesti viimeiset yhdeksän vuotta. Toimittaja hämmästyi ja riensi johonkin. Hän palasi mukanaan muutama munkki, jotka alkoivat kiivaasti keskustelmaan asiasta välillä viittoillen kohti minua. Myöhemmin kumppani referoi englanniksi, mistä oli ollut puhe. He olivat pohtineet sitä, että onko vegaanius minulle karman lain mukaan langennut rangaistus vai onko se palkinto ja merkki siitä, että olen lähempänä valaistumista. Keskustelu ei ollut johtanut loppupäätelmään.

Minulta ei siis kysytty miksi valitsin veganismin vaan pohdittiin sitä, mikä siihen johti. Sama logiikka näkyy monessa muussakin asiassa. Monet kasvissyöjät tai vegaanit täällä ovat kertoneet asian tulleen heille perheestä, äidiltä tai isoäidiltä yleensä, tai sisarukselta. Vain muutaman nuoren kaupunkilaisen olen kuullut valineen veganismin nykyisen eläinoikeusajattelun johdattamana.

4.4. Vietnamissa kasissyöjä on buddhalainen

Arkikeskusteluissa uuden ihmisen kanssa täällä päin maailmaa ihmiset olettavat, että one buddhalainen kun kerron olevani kasvissyöjä. Yleensä kerron, että en ole buddhalainen ainakaan samassa mielessä kuin täällä ollaan, tunnen kyllä buddhalaisuuden monia suuntauksia ja olen osan kanssa samaa mieltä. Kuitenkaan sellaista buddhalaista "verta" kuin tällä tavataan, ei minussa ole. Täällä kun se ei ole pelkkä uskonto vaan osa perinnettä, etnistä identiteettiä, perhettä ja sukua.

4.5. Onko kasvissyönti verissä?

Indonesiassa minulle kerrottiin, että kasvissyöjille on omat veripankkinsa, koska jos kasvissyöjälle annetaan sekasyöjän verta, tämä saattaa vaikuttaa hänen "sieluunsa" (karmaan tms.). Joidenkin oppien mukaan ihmisen sielu sijaitsee veressä.

Liekö tämä vaikuttanut siihen ajatukseen, että vain punainen liha, eli eläimet, joilla on punaista verta, ovat kiellettyjen listalla?

Tämäkin ajatus löytyy myös länsimaisen kulttuurin juurilta?

5. Risto Isomäki

Jos en olisi jo ollut vegaani, minusta olis epäilemättä tehnyt sellaisen Risto Isomäen kirja Ruoka, Ilmasto ja Terveys, jonka kuuntelin äänikirjana. Siitä myös sain vastauksen siihen, miksei meidän takapihamme takana aukeavilla pelloilla kasvava riisi ole niin ympäristöystävällistä, vaikkei sen kasteluun tarvitakaan vesijohtovettä vaan se saa vetensä sateista ja lähiseudun kanavista.

Tunnen hänen aiempaakin tuotantoaan ja kirjoituksiaan, mutta tämä on niin tuhti paketti asiaa, että se teki vaikutuksen.

Ei se ole suinkaan ollut ainoa asia, joka on tuonut veganismiini myös tämän "ympäristösyistä" -puolen.

Mielläni puhun Isomäestä samalla kun puhun utilitaristi Peter Singeristä (ks. 18.1).

6. Mitä syön?

6.1. En ole kuluttaja vaan lähes omavainen tuottaja

Nykyään täällä Vietnamissa kun olosuhteidenkin pakosta sekä elämäntilanteen ja iän motivoimana vietän pääosan ajastani kotona, nautin suuresti oman ruokani kokkaamisesta. Olen vuosien mittaan, jo teini-iästä lähtien, kokkaillut omat ruokani ja löytänyt juuri itselleni sopivan tyylin ja tavan käyttää hyväkseni aineksia, joita on mahdollisimman paikallisesti saatavissa. Täällä meillä kasvavat riisin lisäksi banaani, kookospalmut, mangot ja mung-pavut.

6.1.1. Kokeilija

En noudata mitään reseptejä, vaikka niitä välillä lueskelen. Ruokavalioni on fuusi eri ruokakulttuureista. Söisin paljon suomalsityylistä ruisleipää, mutta elimistöni ei kestä ruista, joten olen kehittänyt sille korvikkeen, jossa on käytetty mm. mustapapua ja tattaria .

Mung-papuja saa paikallisesti, mutta muita palkokasveja täytyy tilata netin kautta paikallisista verkkokaupoista. Samoin tilaan tattaria, hyviä leipäjauhoja, kahvia, kauraryynejä, jugurttibakteereja, tempen aloituspakkauksia ja muita erikoistuotteita. Tattari on tuotu yleensä Ukrainasta tai Venäjältä, pavut Intiasta tai Etelä-Amerikasta, Kanadasta. Suklaajäätelöön tarvittava kaakaojauhe ja kahvi tulevat n. 600 kilometrin päästä vuoristoalueelta. Siellä kasvavat myös peruna, bataatti, kurkut, tomaatit ja muut vihannekset, joille meidän ilmastomme on liian kuuma tai maaperä liian hapan.

6.1.2. Kielivaikeudet

Kieli tuottaa vaikeuksia oikeiden raaka-aineiden löytämisessä. Nettikaupoissa ei useinkaan tehdä eroa esim. härkäpavun ja kikherneen välillä.

6..2. Vegaaniruoka itsehoitona

Terveydenhoitojärjestelmä on minun kannaltani heikko, minulla ei mm. ole mitään terveysvakuutuksia. Siksikin on järkevää pitää huolta itsestään. Ikääntyessä huomaa, että voimat alkavat hiipua, joten niitä täytyy säästää ja lisätä sen minkä voi.

7. Olen löytänyt oman tieni

Paikoilleni asetuttuani olen löytänyt oman vegaanisen tieni. En ole palvelujen ja tuotteiden kuluttaja vaan käytännön syistä kotikokki ja kehittäjä. Pyrin mahdollisimman paljon paikallisuuteen ja ajattelen ruokavalioni ja koko elämäntapani seurauksia myös ympäristön kannalta.

Jos tilanne ja ympäristö muuttuvat, vegaaniuteni muuttuu tilanteen mukaan. Vaikea kuitenkin uskoa, että luopuisin siitä.

8. Eläintuotanto lähelläni

Sekasyöjät syövät täällä paljoni kalaa, mm. kissakaloja, jotka kasvavat vessalammikoissa tai sitten muuten vain pahanhjauisiksi hapatettuja (melkein kuin surströmming ;) ). Myös kanoja ja tulva-aikaan ne kasvattavat ja teurastavat syötäväksi. Joskus näkee myös isoja sammakoita sidotun takajalastaan puunrunkoon. En tiedä, mihin niitä käyttävät

Täällä kylällä eläintuotantoa ei ole kätketty ihmisten katseilta vaan se on näkyvää. Kuitenkin huhujen mukaan pohjoisempana on olemassa valtavia lihantuotantolaitoksia. Myös kätkettyjä koirafarmeja ja koirien teurastamoja kerrotaan olevan jossain.

8.1. Lihan haju etoo

Se ei ole kovin järkiperäistä. Jo lapsuudesta saakka olen kärsinyt paistetun lihan ja kalan hajusta. Sama jatkuu edelleen. Ne aiheuttavat hyvin voimakkaan tunteenomaisen reaktion, ärtymystä ja levottomuutta.

8.2. Kohdellaanko eläimiä julmemmin täällä?

Vietnamissa, Kiinassa, kiinalaisessa kulttuuripiirissä, Aasiassa. Eläintuotanto on täällä erilaista, samoin lainsäädäntö ja sen valvonta. Eläinsuojelulakia ei ole eli sinänsä julma kohtelu ei ole rangaistavaa. Koiran varastaminen on, ja siitä saattaa saada jopa 5 vuotta vankeutta. Myös villieläinten tappaminen ja myyminen on kielletty, mutta silti sitä harjoitetaan jopa avoimesti.

Kiinassa tehdään julmia eläinkokeita. Siitä pitävät meteliä ainakin eläinsuojelijat, jotka haluavat sulkea silmänsä oman maansa julmuuksilta. Somessa näkyy aika ajoin länsimaissa esiintyvää vihapuhetta, jossa leimataan kaikki kiinalaiset julmreiksi. Samalla logiikalla voisi leimata kaikki suomalaiset turkiseläinten rääkkääjiksi.

8.4. Turismi ja eläimet

Erilaiset eläintarhat, Thaimaan turistinorsut, apinatarhat. Vietnamissa turistit ovat merkittävän koiranlihan kohderyhmä.

9. koirien ja kissojen syönti

Yksi meneillään olevan koronapandemian positiivista seurauksista täällä on se, ettei seudulla enää kiertele öisiä koiravarkaita, jotka tappavat talojen koiria sähköllä, kuljettavat ne koontipaikoille, josta kuorma-auto käy hakemassa teurastamoihin, jotka toimittavat lihat enimmäkseen suurempien kaupunkien koiranlihaan erikoistuneille yrityksille. Niiden merkkittävä asiakasryhmä olivat Kiinasta ja Koreasta saapuvat turistit, joille järjestettiin erityisiä koiranlihajuhlia.

Koiranlihaa syövät joskus myös paikalliset, eivät nälkäänsä vaan enemmän tai vähemmän rituaalisesti: joko korostaakseen miehityysttään alkoholia nauttiessaan, uskoessaan koiranlihan lisäävän miehistä suorituskykyä tai vain tuottavan onnea erityisesti vuoden suurimman juhlan, kuukalenterin mukaisen (kiinalaisen) Uuden vuoden juhlainnan yhteydessä.

Olen nähnyt netissä provokatiivisia avauksia, joiden mukaan kaikkien eläinten tappaminen ja syönti pitäisi laillistaa, myös kotieläinten. Tällä epäilemättä pyritään kiinnittämään huomiota siihen, että kotieläimet ja ns. tuotantoeläimet eivät eroa toisistaan siten kuin väitetään, että jaottelu on keinotekoinen.

Tunteenomaisesti minäkin reagoin lemmikkieläinten, ertiyisesti toisilta varastettujen, tappamiseen ja syömiseen voimakkaammin kuin sian tappamiseen jossain kaukana ja piilossa.

10. Yhteisöllisyys ja "perinteiset arvot" tuottavat eroja

Yhteisöllisyys, perhe, etninen tausta ovat aasialaisen perinteen mukaan tärkeitä ihmisen elämässä. Perinne on usein kietoutunut uskontoihin, tai uskonnot perinteisiin niin, ettei aina voi puhua uskonnollisuudesta kun puhutaan kaikesta mikä liittyy uskontoon. Näinhän on Suomessakin: esim. kirkkohäät eivät ole monille uskontoa vaan perinnettä.

10.1. Malesiassa kasvissyöjä on kiinalainen

Kasvissyönti ja veganismi nähdään usein johtuvan ihmisen etnisestä tausta, joka vaikuttaa uskontoon ja sitä kautta aiheuttaa kasvissyönnin / veganismin. Lopullinen valinta tulee usein suvusta tai ydinperheestä, ainakin paine siihen.

Malesiassa jopa mobiilioperaattorin tietokannassa oli merkintä siitä mihin etniseen ryhmään / rotuun (race) ihminen kuului. Minut oli merkitty kiinalaiseksi. Tähän syynä saattaa olla mm. se, millä kielllä ja millä sanoilla ihmistä tervehditään kun lähestytään.

Vietnamissa minun haluttiin avioliittopapereita ja lapsen syntymätodistusta varten esittävän kirjallisen todisteen "rodustani" ("race" mutta käytännössä etninen alkuperä). Kun sitä ei ollut saatavissa asia piti siirtää ylemmän virkailijan käsittelyyn,. Lopputuloksena minun rotuani koskeva kohta jäi tyhjäksi.

Malesiassa ja Indonesiassa vallitseva kulttuuri on "islamilainen" vaikkei sitä virallisesti niin määritellä vaan puhutaan kansallisesta perinteestä. Kavissyöjät ovat joko "hinduja" (etnisyys enemmän kuin uskonto) tai kiinalaisia (jotka yleensä edustavat mahajana-budhalaisuuteen kuuluvia ryhmiä, karismaattisia, synkretistisiä liikkeitä).

Etnisten kiinalaisten asema vaihtelee maittain. Singaporessa se on hallitseva vaikka näestöryhmien ja kielten tasa-arvoa korostetaan virallisesti. Singaporessa olen tavannut kasvissyöjän joka kertoi olevan islaminuskoinen.

Indonesiassa ja Malesiassa kiinalaiset ovat vähemmistönä ja historian kuluessa kohdanneet jopa vainoa (mm. Indoneisan 1998 mellakoissa tapettiin ja raiskattiin nimenomaan etnisiä kiinalaisia).

Minulla on ollut vegaani/kasvissyöjä/sekasyöjäystäviä ja elämänkumppaneita molemmissa maissa.

10.2. Rituaaliteurastukset islamilaisessa kulttuurissa

Minulle kerrottiin ongelmista kouluissa suurina juhlapäivinä, erityisesti Ramadan-paastokuukauden päättävnä Id Al-Fitr, koulujen oppilaat velvoitetaan osallistumaan läheisen moskeijan juhlallisuuksiin, joissa teurastetaan iso määrä lehmiä ja lampaita perinteisellä tavalla. Myös hindut, joille lehmä on pyhä eläin, sekä buddhalaiset lapset velvoitettiin osallistumaan. Erässää koulussa oppilaani näyttivät minulle kuvaamiaan videoita juhlasta. Ne vahvistivat tiedon, jonka mukaan eläimet teurastetaan väkijoukon edessä vuodattamalla veri kaulavaltimosta.

Minulle kerrottiin erään hindujärjestön lähettäneen maan hallitukselle kirjeen, jossa pyydettiin hindulasten vapauttamista seremoniasta. Ao. ministeri vastasi, että kaikkien on osallistuttava malesialaisen perinteen sanelemiin juhliin. Maasa on brittihallinnon jälkeen 1970-luvulta alkaen korostettu voimakkaasti omaa kansallista perinnettä. Se on johtanut mm. englannin kielen syrjäyttämiseen. Singapore on itsenäistynyt Malesiasta ja valinnut ihan toisen tien. Siellä uskonnot ja etniset ryhmät pyritään pitämään tasa-arvoisina käytännön asioissa. mm. muslimeille ja sitä haluaville muille ryhmille sallitaan maahautaus tuhkauksen sijasta.

Teurastusuhlan jälkeen myös minun asuinalueeni moskeijan pihalla lojui ohikulkijoiden nähtävänä suuria kasoja teurasjätteitä. Ne korjattiin pois vasta auringon laskettua.

11. Elämäni ei ole minun

11.1. Minun hääni eivät ole minun

Nomadivuosinani 2010 - 2016 (avioeron jälkeen) kiertelin maailmaa, myös Suomea etsien uutta asuinpaikkaa ja elämää. Päätin, että 55-vuotiaana olisi sopiva aika asettua ja perustaa perhe, hankkia lapsia.

Valitsin vuonna 2016 Vietnamin maaseudun ja sieltä mahdollisimman perinteisen kumppanin jonka voisin sitten "kasvattaa vegaaniksi". Se ei onnistunut, mutta siitä huolimatta alettiin valmistelemaan häitä. Vastoin perinteitä ja sosiaalisia tapoja asuimme yhdessä heti alusta alkaen. Asuimme hänen vanhempiensa talossa. Keskustelin tulkin välityksellä tulevan vaimon ja hänen perheensä kanssa häistä. Minä halusin niistä vegaaniset, mutta siihen ei suostuttu.

Siihen kuitenkin suostuttiin, ettei häitä varten kasvateta sikaa takapihalla vaan lihat ostetaan. Tässä asiass aminua kuitenkin petettiin. Sikaa kasvatettiin piilossa minulta. Löysin sen kuukautta ennen häitä.

Pohdiskelin asiaa ja keskustelin siitä kavereitten kanssa. Minulla on Taivanissa erittäin hyvä ystävä, joka tuntee kulttuurisen kiinalaisuuden (johon Vietnaminkin kulttuuri kuuluu) erittäin hyvin ja hänellä on myös ymmärrystä länsimaisesta ajattelusta. Hän kertoi, että minun ei pidä niitä minun tai meidän häinä vaan kyläyhteisön ja vaimon vanhempien juhlana. Vain heillä on valta päättää asiasta. Niinpä alistuin.

Kahta päivää ennen häitä lähdin tavalliseen tapaa aamulenkille kahden koirani kanssa. Kesken matkaa toinen koirista halusi kääntyä takaisin. Suostuin ja palasimme kotiin tavallista aiemmin. Jo kauas kuulin sian kiljuntaa. Sitä jatkui pari minuuttia. Voitin inhoni ja pääin käydä kuvaamassa tapahtuman todisteeksi siitä miksi perun häät. Näin viiden miehen pitelevän sikaa kiinni kun siitä valutettiin verta. Sitä ei tehty uskonnollisista syistä vaan näköjään tuo tapa on vallalla yleisemminkin. Siinä eläintä ei tainnuteta vaan sen annetaan pikkuhiljaa menettää tajuntansa ja kuolla verenhukkaan.

Olen nähnyt paikallisesta siantaposta videoita ja kuullut kiljuntaa ohi kulkiessani. Joskus sika pääsee karkuun taitamattomilta pitelijöiltä. Joskus veitsi näyttää olevan tyljsä ja liian pieni.

En kuitenkaan perunut häitäni säälistä kumppaniani kohtaan. Jälleen kerran taivanilaisen ystäväni neuvosta. Hän on perheensä ja kulttuurinsa uhri, joten en voi vaatia häneltä enempää.

Hääjuhla oli teatteria: värikästä, meluisaa, muovista, jossa jäljiteltiin amerikkalaisia elokuvia. Jatkuvasti piti ottaa kuvia ja videoita. Kuten tapana on, oli niissä myös kasvissyöjien pöytä. Meitä istui siinä kaksi ihmistä. Minä tosin kerkisin istumaan ja syömään vasta juhlan jälkeen.

Olin jo asennoitunut asiaan niin, että ne eivät ole varsinaisesti minun hääni vaan olen niissä vain näyttelijänä.

11.2. Minun lapsenikaan eivät ole minun

Ei ole pelkästään sosialismin perinnettä (vuodest 1975 tämä on ollut Vietnamin Sosialisinen Tasavalta) vaan jo vanhempaa perua että myös lasten kasvatus ja suhtautuminen lapsiin on enemmän yhteisöllistä.

Myös miehen ja naisen roolit ovat hyvin perinteisiä, sitä samaa mitä Suomessa oli vielä 50 tai 100 vuotta sitten: mies tuo taloon leivän ja vaimo paistaa ja tarjoilee sen.

Minusta tuli isä vuonna 2019. Vaimoni eikä kukaan mukaan hänen laajennetussa perheyhteisössä ole vegaani tai edes kasvissyöjä. Olen yrittänyt kysellä vegaani- tai vegetaristilapsista paikallisilta kasvissyöjilät. Vastaukset ovat olleet epämääräisiä ja vältteleviä. Useimmiten olen saanut vastauksen, että aikuisuuteen asti lapsi syö "normaalia" ruokaa eli sitä mikä tulee äidiltä tai äidin äidiltä. Olen saanut ohjeeksi käyttää lasta temppelissä ja rukoilla siellä, jotta hänestä tulisi kasvissyöjä.

12. Lemmikkieläimet.

Niitä on vähemmän

Lemmikkieläinteollisuus puuttuu lähes täysin

Ne yleensä syövät ihmiseten ruuantähteet.

Teollisten lemmikkiruokien menekki on pientä. Niiä on lähinnä erikoiskaupoissa.

Lemmikkejä ei yleensä viedä eläinlääkäriin.

Koira on useimmiten työkalu: talovahti tai pelote tunkeilijoille. Koiria ei viedä lenkille. Olen nähnyt monia koiria pidettävän jatkuvasti pienissä häkeissä . Meillä maaseudulla koirat ovat vapaina omassa pihapiirissä. Ne oppivat jo pentuna oman alueensa rajat. Vihaisia koiria ei ole. Arvelen, että vihaiset tapetaan ennen kuin ne kerkiävät puremaan.

Koiria ei madoteta eikä rokoteta. Sen sijaan ihmiset saavat rabies-rokotteen ja tehosteet, jos koira on purrut.

Liian aggressiiviset koirat tapetaan

13. Trooppisen alueen tuholaiset.

Kylmä ei tapa niitä ollenkaan vaan niitä on ympäri vuoden. Tarvitaan enemmän myrkkyjä. Takapihojen lehmiä ja sikoja kiusaavat tuholaiset, koske ne eivät elä luontaisessa ympäristössään.

Taloissa liikkuu rottia ellei niitä myrkytetä. Rakennustekniikka on alkeellisempaa, koska kylmää vastaan ei tarvitse suojautua.

Puutarhassa on tulimuurahaisia ja muita hyönteisiä. Erilaisia myrkkyjä käytään estoitta, koska niiden vaikutusta ei tunneta. Samoin muoviroskaa kipataan maastoon ja jokiin, koska eroa orgaanisen ja epäorgaanisen välillä ei tunneta.

Lapsuudessani 1960-luvun Suomessa oli sama meininki., samoin Australian maaseudulla vielä 1990-2000-luvuilla.

14. Kasvisruoka on halpoja lihankorvikkeita

14.1. Lihankorvikkeet

Aasiassa pyrkii jäljittelmään eläinperäisiä ruokia ihan nimiä myöten. Vegetarian fish, vegetarian lobsters.

Minusta käsite "lihankorvikkeet" on myös Suomessa hyvä ja kannatettava ajatus. Se estää tai hidastaa vegaanituotteiden ja eläinperäisten yhdistämistä, mitä tapahtuu ainakin korealaisessa keittiössä: siellä tofua marinoidaan lihaliemessä eikä muutenkaan ruuan nimestä voi päätellä onko se kasvisruokaa vai ei.

Useimmiten paikallisessa kasvisruuassa ei ole maitoa eikä kananmunaa ainakaan sellaisenaan. Tosin valmistajakaan ei aina tiedä, onko siinä käytetty albumiinia, munanvalkuaisen proteiinia, joka usein lisätään ruokaan jauheena kiinteyttämään ruokaa.

Taiwanissa minulle kerrottiin jonkin buddhalaisen järjestön rahoittamasta tutkimuksesta, jossa analysoitiin katuruokanäytteitä ja monist alöytyin eläinproteiinia, En ole löytänyt englanninkielistä lähdettä asialle.

14.2. halpaa ja epäterveellistä

Usein kasvisruokaa myydään halvoissa ravintoloissa tai katukeittiöissä.

Sitä usein sponsoroivat temppelit, joten hinnat on painettu alas keinotekoisesti. Henkilökunta toimii vapaaehtoisina, usein siellä näkee mm. nunnia. Ravintolan tuotot menevät temppelien ylläpitoon.

Usein ruoka valmistetaan varhain aamulla ja sitä myydään pitkin päivää. Se on rasvaista ja suolaista. Siinä käytetään paljon natriumglutamaattia, joka on täällä yleinen makuvahvenne (MSG). Sitä myydään kaupoissakin paljon isommissa pakkauksiaa kuin suolaa.

On myös parempilaatuisia ravintoloita, mutta niissä annos maksaa usein enemmän kuin keskivertoihmisen päivän palkka. Niissä käyvät enimmäkseen ulkomaalaiset.

14.3. Vaikutteet länsimaisille ruokaperinteille

Kasviperäinen ruuanvalmistus on satoja vuosia vanhaa ja se on antanut paljon länsimaiden vegaaniruokateollisuudelle: soija, gluteeni, tofu, tempe, miso, natto ...

14.4. Oppia länsimaista - maito on trendijuoma!

Putin-juustoja ei onnistuttu myymään Kiinaan vuonna 2014. Vietnamissakaan niitä ei ole näkynyt, mutta sen sijaan Australiasta tuotuja juustoja, samoin entistä enemmän omassa maassa valmistettuja.

Samoin näkyy entistä enemmän "länsimaisia" tuotteita, erityisesti pienissä R-kioskin tapaisissa valintamyymälöissä, joissa myydään naposteltavaa ja pikaruokaa. Ne ovat kansainvälisiä merkkituotteita, kuten Oreo ja Nestle. Niissä on tekstit sekä vietnamiksi että englanniksi. Entistä enemmän niissä näkyy käytetyn maidon johdannaisia eli esim. kaseinaateja. Niitä sisältää myös Malesiassa valmistettu "non-dairy creamer", suosittu "kahvimaitojauhe".

Milk tea eli maitotee on nuorison suosikkijuoma.

Monet uskovat, että lehmänmaito on ihmejuoma. Sitä täytyy antaa lapsillekin päivittä, jotta heistä kasvaa isoja ja vahvoja. Täällä ihmiset ovat yleensä pienirakenteisia hentoja. Suuri koko on ihanne.

Näyttää vähän siltä, että Australian maidonkulutuksen lasku on korvattu viennillä ja sen tukemiksi on onnistuttu markkinoimaan maidosta trendijuoma sekä elinterviketollisuudelle maidon johdannaistuotteet.

14..4. Kieliongelmat

Useissa kielissä ja kulttuureissa ei tehdä eroa vegaanisen ja muun kasvisruuan välillä. Jos se tehdään, silloin kyseessä on useimmiten englantia osaava ja länsimaista vaikutteita saanut ravintola tai henkilö.

Useat luulevat, että vegaani-sana on vegetaristi-sanan lyhennetty muoto.

Vietnamissa minulla on ollut vaikeuksia löytää esim. härkäpapua, koska ainakaan nettikauppiaat useinkaan eivät tee eroa niiden ja muiden papujen välillä. Wikipediasta löytyviä käännöksiä ei löydä muualta.

14.5. Lainsäädäntö ja käytännöt

En voi olla täysin vegaani (täälläkään), koska usein ruokien ja muiden tuotteiden myyjät eivät tarkkaan tunne valmistusaineita. Minulle on vastattu, että nuudelit on tehty nuudeleista. Valmistajat eivät ole velvoitettuja listaamaan tuotteiden ainesosia, ja vaikka kansainvälisen tuotteen pakkaus sellaisen luettelon sisältääkin, sen oikeellisuudesta ei ole välttämättä tietoa. Useat tuotteet, mm. Oreo-keksit valmistutetaan eri tehtailla, ja niiden raaka-aineet himean vaihtelevat kunnes kääre saatetaan kopioida muualta. Useinkaan valmistajalta kysyminen ei tuota tulosta, koska heidän kielitaitonsa ja ajattelutapansa poikkeavat länsimaisen kysyvjän vastaavista.

14.6. Arvoerot, asenteet

Onkon jo käynyt ilmi, että arvoissa on eroja: yksilöllisyys ja omat valinnat, jopa omet mielipiteet eivät ole täällä suuressa huudossa. Se näkyy Vietnamissa jopa nimissä: melkein kaikilla on sama sukunimi eikä etunimiäkään ole kovin suurta valikoimaa.

Myöskään analyyttinen ajattelu, syiden ja seuraustan, alkuperän ja ainesosasten pohdinta ja etsintä eivät ole esim. kouluopetuksessa tavoitteena. Usein vain välitetään vanhoja viisauksia ja oppeja.

Rehellisyys ei ole tavoiteltava hyve joka paikassa, erityisesti jos asenne on vihamielinen kasvissyöntiä kohtaan, saattaa saada valheellisia vastauksia. Tästä asiasta kertoivat erityisesti indonesialaiset vegaanit: on vain tiettyjä paikkoja, joissa ruokalistaan tai henkilökunnan sanaan voi luottaa.

Tämä ei tietenkään päde vain kulttuurien välillä, vaan länsimaissakin erot ovat myös yksilöllisiä.

Australiassa eräs ravintoloitsija loukkaantui kyselyistäni ja suostui vastaamaan niihin vain jos minulla on lääkärintodistus, jossa on lueteltu kaikki ruoka-aineet, jotka eivät minulle sovi.

14.7. Käsitteiden määritelmät

Eläimen käsite vaihtelee kulttuureittain ja kielittäin. Ei ole lainkaan yksiselitteinen jako kasvi- ja eläinkuntaan. Jotkut pitävät vain nisäkkäitä eli punaverisiä eläiminä. Muilla ei ole väliä.

Tästä varmaan johtuu se, että esim. kansainväliset lentoyhtiöt suosivat kananlihaa sisältäviä ruokia, koska se sopii ainakin kaikilla lihaa syöville uskovaisille.

Kasvissyönnin ja veganismin käsitteet ovat myös kulttuuri- ja jopa henkilösidonnaisia. Minä olen saanut haukut siitä, että otin kiinalaisessa pikaruokapaikassa vastaan kertakäyttöiset puiset syömäpuikot.

Eräs vegaani ei pitänyt minua oikeana vegaanina siksi, etten kärsi tarpeeksi sen eteen: en himoitse sitä vaan en muutenkaan söisi lihaa.

14.8. Musta kahvi ei ole vegaanista

Kahvin paahtamiseen käytetään tärkkelystä ja sianrasvaa. Joskus sianrasva korvataan halvoilla kasviöljyillä. Sitä, kuinka usein ja missä kahvimerkeissä tätä tehdään, ei ole eksaktia tietoa.

14.9. Tofukaan ei ole aina vegaanista

Jos haluaa olla tarkkana, ei voi luottaa siihen, että se, mikä on kotimaassa vegaanista, olisi sitä kaikkialla. Ei siis kannata uskoa internetistä luettuja faktoja, jotka usein ovat peräisin muista maista ja eri oloista.

Natriumkaseinaatti on hyvin laajasti käytetty maidosta johdettu lisäaine. Se lienee hyvin edulline tapa parantaa ruokien rakennetta ja tehdä niistä "taloudellisempia" eli sitoa vettä. Monissa tofuissa käytetään sitä.

Korelaiset tofuruuat ovat usein lihaisia.

“Stinky tofu” on vapaasti bakteerikäytettyä tofua, joka haisee “kakalle”. Se on suurta herkkua mm. Taiwanissa. Sen valmistuksessa on käytetty joko maitoa tai muita eläinperäisiä tuotteita, huhujen mukaan jopa ihmisten tai eläinten ulosteita.

Jotkut tofut sisältävät myös kananmunaa. Ne yleensä erottaa keltaisesta väristä.

Aina pakkaus ei suoraan kerro tällaisia asioita vaan niistä pitää ottaa selvää muuten. Eikä se ole helppoa sillä ravintolan tai kaupan henkilökunta eivät myöskään tiedä.

15 Perinne vaikuttaa edelleen

Hindulaisuudessa sen "johdannaisissa" mm. Hare Krishna, lehmä ja sen antamat maitouotteet ovat pyhiä, jumaluuksien ihmisille antamia ja niillä sekä kehoon että mieleen suotuisa vaikutus.

Itse asiassa ei ole yhtä hindulaisuutta tai buddhalaisuutta johon ihminen kääntyy. Yleensä seurataan perheen tai suvun perinnettä tai sitten opettajaa, Gurua tai mestaria, jonka sanaan aletaan uskomaan.

15.1. Sipulikasvit eivät kuulu aasialaiseen kasvisruokaan

Asiaa perustellaan uskonnollisilla ja kulttuurisilla asioilla, ei tieteellä. Niiden väitetään olevan vaikutuksiltaan lihan kaltaisia eli aiheuttavan ihmiskehossa haluja, siten häiritsevän mielenruahaa, erityisesti munkeilla ja nunnilla.

Tämä ajatus on esiintynyt myös lännessä jo antiikista alkaen, ns. humoraalioppi.

15.2. Vanhat opit ravinnon merkityksestä

Sekä vanhassa kiinalaisessa lääkintätaidossa että vastaavassa intialisessa (Ayurveda) korostetaan ravinnon merkitystä, mm. Sen sisältämän “henkisen” energian (chi tai prana) merkitystä. Ayurvedassa on myös oppi kolmesta elementistä joiden epätasapaino sairastuttaa.

15.3. Jainalaisuus on lähellä fruitarismia

Se on yksi intian vanhoista opeista/uskonnoista.

Olen itse asunut muutaman viikon jainalaisessa perheessä Australiassa.

Tiukimmillaan heidän mukaansa syödään vain sitä, mitä kasvit antavat itsestään syötäväksi eli hedelmiä, marjoja, pähkinöitä. Erityisesti juuria ei syödä, lehtiä ja muita kasvinosia joko rajoitetusti tai ei lainkaan.

Oppi juurien kelvottomuudesta näkyy myös joissakin buddhalaisissa ruokakulttuureissa.

16. Loving Hut

Vietnamista on tullut Supereme master Shing Hai joka on Loving Hut -ravintolaketjun perustaja. Ketju toimii myös Suomessa, mutta eniten sillä on ravintoloita Aasian maissa. Vietnamissa se toimii myös ja on varmin paikka saada taatusti vegaanista ruokaa, sillä ravintoloita valvotaan tarkasti. Ketjun unnusmerkkeinä on standardoitu miljöö ja ruokalistat. Tosin paikallisia erikoisuuksiakin löytyy. Lovin hutia oisi kutsua vegaanien Mc Donaldsiksi. Heidän ruuissaan käytetään myös sipulikasveja, joten monet aasialaiset vegaanit eivät voi syödä siellä kaikkea. Listalle on merkitty erikseen heille sopivat ruuat.

Minusta paras Loving Hut on ollut Indonesian Jakartassa. Australian Brisbanessa ja Melbournessa oli myös ihan kelvollisia. Vietnamissa on monentasoisia: toisissa ruoka sopii länsimaiseen makuun, toisissa on liki pelkästään rasvaisia ja suolaisia lihankorvikkeita riisin kera.

17. Länsimaiden ihailu Aasiassa

Vietnamin historia on paitsi kiinalaista myös länsimaista kolonialismia. Ranskalainen vaikutus näkyy selvästi myös ruokaperinteessä: mm. Kaikki leipä on vaaleaa vehnäpatonkia.

USA:n kanssa käytiin sota 1960- ja 70-luvuilla ja se päättyi amerikkalisten vetäytymiseen ja maan julistamiseen sosialistiseksi tasavallaksi.

Historia ei näy kuten esim. Japanissa, epäluulona tai vihamielisyytenä, toki sellaistakin esiintyy, mutta hyvin vähän. Yleensä ihmiset ovat ystävällsiä ja uteliaita. Minun elinympäristössäni on erittäin vähän ulkomaalaisia, joten olen monelle ensimmäinen ulkomaalainen

17.1. Stereotypiat

Kaikki ulkomaalaiset nähdään yhtenä katergoriana, etenkin valkoihoiset. Meistä käytetään sanaa, joka merkitsee myös länttä. Minäkään en ole ensisijassa suomalainen tai australialainen vaan ulkomaalainen. Minua pidetään rikkaana ja syntyperäisenä englannin puhujana. Täällä maalaiskylässä ja läheisessä pikkukaupungissa minut tunnetaan ja etenkin lapset tervehtivät iloisesti minut nähdessään. Yleensä ajan pokupyörällä joko yksin tai poikani kanssa niin että hän istuu turvaistuimessa edessäni.

Vastaan sikäli stereotypian odotuksia, että englanit on poikani toinen kieli hänen äidinkielensä vietnamin jälkeen. Se on perheemme yhtinen kieli. Suomea opitaan sitten myöhemmin tarpeen ja tilanteen mukaan.

Minua ei nähdä yksilönä vaan ryhmäni, “rotuni” edustajana. Täällä rotu eli etnisyys (ainakin englanniksi käännettynä ne ovat sama asia) on tärkeää samoin kuin esim. Signaporessa ja Malesiassa. Se kirjataan jopa virallisiin dokumentteihin. Minullakin kului runsaasti aikaa sen selittämiseen, että en voi esittää virallista dokumenttia etnisestä taustastani.

Lehmänmaito on yksi länsimaiden ihailun ilmentäjä. Siitä on tullut ihmeaine ja sitä kulutetaan entistä enemmän. Monille se yhdistyy länsimaisen elämäntavan ihailuun, samoin kuin lihakin. Monien mielestä kaikki länsimaalaiset juovat runsaasti maitoa. Niin asia taitaa ollakin, jos katsotaan USA:n ja Australian maidonkulutusta?

17.2. Englannin kieli on avain muutokseen

Englannin kielen taito on erityisesti suurkaupunkien ulkopuolella hyvin heikko. Sitä opiskellaan koulussa, mutta käytännön tilanteissa moni ei ole sitä joutunut käyttämään. Lisäksi englanti ja vietnam ovat loogisesti erilaisia kieliä, vielä enemmän sitä voat suomi ja vietnam. Vietnamin sanat ovat yksitavuisia ja niiden merkitys riippuu ratkaisevasti lausumisesta: erilaisia sanapainoja on runsasti. Toki vietnamia kirjoitetaan nykyisin latinalaisin kirjaimin, joihin on lisätty erilaisia aksenttimerkkejä: väkäsiä ja hakasia kuvaamaan ääntämystä.

17..3. Opettaja on vaikuttaja

Huomasin jo varhaisessa vaiheessa, että olen nuorille suorastaan idoli ja esikuva vain siksi, että tulen länsimaasta ja suostun keskustelemaan heidän kanssaan englanniksi. Englantia puhuvaa jopa puhutellaan usein opettajaksi, koska monet länsimaalaiset toimivat täällä englannin opettajina, olivat he sitten koulutettuja tai eivät.

Opettaja on täällä vielä suuri auktoriteetti, jota kuunnellaan ja puhutellaan kunnioittavasti.

Minäkin olen toiminut englannin opettajana, useimmiten vapaaehtoisena vierailijana keskustelukerhoissa, joissa on innokkaita opiskelijoita.

Usein minulta kysytään, että mitä ulkomaalaiset ajattelevat tästä ja tästä asiasta.

Kaupungeissa monet tietävät, että ulkomaalaiset eivät meiellään syö lihaa vaan käyvät kasvisravintoloissa. Syytä siihen eivät kaikki tiedä. Se on hyvä tilaisuus kertoa, että se ei johdu buddhalaisuudesta vaan siitä, että monet länsimaissa ovat kasvissyöjiä eläinten tai ympäristön vuoksi ja monet ovat sitä täällä matkatessaan siksi, etteivät luota lihan hygieenisyyteen tai alkuperään. Usein toreilla näkyy myytävän lihaa taivasalla ja kärpäsiä parveilemassa suojaamattomien lihanpalojen ympärillä.

Opettajana olen korostanut eniten ympäristöasioita, mm. Sitä, että muovin heittäminen luotoon ei ole hyvästä. Selitän mikä ero on orgaanisella ja epäorgaanisella aineella ja sen mitä vaikutuksia luontoon heitetty muovi aiheuttaa.

17..4. Tule ja vietä välivuosi Vietnamissa!

Se olisi yksi tapa levittää tietoa eläinten oikeuksista ja veganismista. Tosin pandemian aikana tänne on vaikea edes päästä, mutta ehkä myöhemmin.

18. Australia

Asuin siellä n. 12 vuotta ja olen myös sen maan kansalainen.

18.1. Peter Singer maallisti kasvissyönnin

Jo 1970-luvulla hän keräsi ympärilleen vegaanisen liikkeen. Erityisesti hänen teoksensa Animal liberation vuodelta 1975 on eo-liiikkeen klassikoita. Hän lähestyi kysymystä sekularrista, utilitaarisesta näkökulmasta, mikä oli silloin uutta. Hän toimi bioetiikan professorina Melbournessa. Utilitarismi on etiikan suuntaus, joka pitää korkeinpana tavoitteena suurimman yhteisen hyvän maksimointia. Minulle tämä yhdistyy myös tuohon Risto Isomäen teokseen: Ruoka, Ilmasto ja terveys. Hänenkin mukaansa olisi kaikille parasta, jos maailma olisi täynnä puissa ruokansa kasvattavia, terveitä vegaaneja, jotka kaikessa ajattelevat myös ympäristöä. Sehän olisi parasta hyvinvointia myös eläimille.

Tunnen henkilökohtaisesti 2 vegaania, jotka ovat ryhtyneet vegaaneiksi 1970-luvun lopulla. Heidän mukaansa Singerillä oli merkittävä osuus veganismin leviämisessä Hänen kauttaan myös leivisivät monet vegaanista elämäntapaa puoltavat argumentit, jotka ovat sittemmin levinneet laajalti netissä.

Tähän mennessä veganismi ja kasvissyönti tunnettiin vain uskonnollisina valintoina. Nyt ne maallistui ja sai muita perusteluja kuin henkisiä ja tuonpuoleisia.

18.2. Animals Australia

Singer oli merkittävässä asemassa perustettaessa "Australian Animaliaa" vuonna 1980. Animals Australia on usein saanut valtakunnallistakin julkisuutta tuodessaan esiin eläinten kohtelun epäkohtia.

18.3.. Mulesing - karitsojen peräpään ihon leikkaaminen

Tämä toimenpide herättää runsaasti keskustelua aika ajoin.

Animals Australia on pitänyt esillä tätä ja muita lammastalouden eettisiä ongelmia.

18.4.. Kotikissat luonnossa - syövät papukaijoja

Kissat ovat ongelma erityisesti lämpimissä maissa, sillä ne villiintyvät helposti tai sitten kotikissat aheuttavat vahinkoa muulle eläimistölle, tai sitten vain jättävät tassunjälkiä uusien autojen maalipinnalle, mikä sekin antaa monille syyn vihata ja jopa myrkyttää niitä - jopa Singaporessa.

Australiassa tästä puhuttiin paljon enemmän kuin siitä, että autoliikenne surmaa valtavasti pussieläimiä kuten kenguruita ja possumeita.

18.5. Elävien eläinten laivaus - live export

Karjatalous on merkittävä työllistäjä ja tulojen lähde Australiassa, kaivostoiminnan ja muun raaka-ainetuotannon lisäksi. Korkean tason tuotantoa ja tietämystä siellä on vähemmän vietäväksi asti.

Live Export termillä viitataan eläinten laivaamiseen Australiasta muualla teurastettavaksi. Usin tämä tarkoittaa, että lampaita ja nautoja viedään Lähi-Itään halal-teurastettaviksi, näin siksi, että ostaja ei luota myyjän haluun tai tatioon palkata uskonnollsiesti päteviä teruastajia.

Se oli maassa jo siellä asuessani kiistanalainen puheenaihe: se, että maasta viedään laivalasteittain eläviä eläimiä muihin maihin. Suurin osa niistä viedään teruastettaviksi maissa, jossa uskonnolliset säännöt määräävät sen, miten eläin teurastetaan: eli oikeiden uskovaisten rukousten säestyksellä viilletään kurkku auki elävältä eläimeltä.

Julman teurastustavan ratkaisuksi eräs poliitikko esitti, että ostaja velvoitettasisiin asemaan teurastuspaikan ympärille sermit niin, etteivät sivulliset joudu katsomaan toimitusta.

Enemmän oltiin huolissaan kuitenkin siitä, että kuljetukset oli järjestetty niin, että niistä koitui eläimille ylimääräistä kärsimystä: monet jopa kuolivat ahtauden aiheuttaman stressin heikentäminä janoon, nälkään, kuumuuteen.

Ongelma näyttää olevan edelleenkin olemassa ja Animals Australia tuo sitä säännöllisesti esille.

18.6. Eläinoikeuspuolue

Eläinoikeuspuolue AJP joka perustettiin 2009 ja rekisteröitiin vaaleihin 2011, on ajanut voimakkaasti elävien eläinten vientikieltoa. Puolueella on yksi edustaja kahden osavaltion parlamentissa.

18.9. Sanitarium - Vegaanituotteita Australiassa

Sanitarium, jo 1898 perustettu Seitsemännen päivän adventistien perustama elintarvikealan yritys, joka tuottaa kasvisruokia, osa niistä vegaanisia. Niitä myydään melkein jokaisessa vähänkin isommassa ruokakaupassa. Valikoimaan kuuluvat kasvimaidot, aamiaismurot, pähkinälevitteet, pähkinälihat, makkarat, nakit.

Minä ostin jo vuonna 2005 myös Tofutti-juustoja. Ne olivat parempia kuin sman merkkiset Suomessa 2010-luvulla myydyt.

18.10. Lord of the Fries

Melbournessa tutustuin Lord of the Fries - pikarukaketjuun (francise), jossa oli pelkästään kasvisperäisiä (osassa maitopohjaista juusto) burgereita, ranskalaisia ym. pikaruokia. Ketjulla oli myymälöitä erityisesti Melbournessa jopa keskeisimmillä paikoilla. Se aloitti pakettiautokioskilla mutta on nyttemmin laajentunut ympäri Australiaa ja Uutta seelantia. Nykyään sillä on 23 toimipistettä.

2020-luvulle tultaessa ketju on muuttunut (lähes) täysin vegaaniseksi. Se alki myydä Beyond meat-tuotteita.

Brisbanessa alkoi v. 2010 toimia täysin vegaaninen kauppa Green Edge, joka laajeni nopeati ja alkoi pitää myös ravintolaa.

18.12. Lihan kulutus ja tuhlaus

Tilastoissa Australia on yksi lihankulutuksen kärkimaita. Sen huomasin myös käytännössä. Vaikka vihanneksiin ja hedelmiinkin suhtauduttiin myönteisesti, silti liha ja maito olivat suorastaan pyhiä ruoka-aineita.

Lihaa myös tuhlataan paljon. Eräs vanha karjatilallinen kertoi, että teurastamot ovat tullee entistä nirsommiksi: ruhosta heitetään suurempi osa menemään.Siitä tehdään mm. Lannoitetta “blood & bone” tai se heitetään kaatopaikalle.

Tämän karjatilallisen poika kävi usein kalastamassa perinteiseen tapaan lava-autollaan koira auton lavalla. Hän meni sinne kaljakaupan ja lihakaupan kautta. Pois tullessa usein heitettiin lihaa menemään, koska sitä oli niin paljon, ettei koirakaan jaksanut syödä kaikkea. Usein tunkiolla haisi mädäntyvä liha.

18.13. Rodeo ja hevoskilpailut

Rodeo, kilpailut, joissa yritetään ratsastaa lehmällä tai härällä ovat perinteistä viihdettä, jossa eläiten kiusaaminen on pääosassa.

Animals Australia on saanut jopa valtakunnallisilla tv-kanavilla läpi materiaalia joka puoltaa tämän “urheilun” kieltämistä.

Samaa ovat hevoskilpailut. Maasa on jopa juhlapäivä Melbourne cup day

18.14. Karjatalous ja hedelmänviljely

Monet troppisia hedelmiä viljelevät tilat suojaavat puut nailonverkoilla, jotka koituvat surmaksi lepakoille ja linnuille.

18.14.1. Myrkyt, antibiootit

Erityisesti trooppisilla alueella niitä käytetään enemmän.

Eräs karjatilallinen kertoi, että 1940-luvulla lehmille annettiin syanidikylpyjä ja myöhemmin ddt-kylpujä isoissa maakuopissa tuholaisten torumiseksi.

Vasta 1960-luvulta alkaen alettiin tuomaan intialaista lehmärotua, joka kestää paremmin tuholaisia. Samaa rotua näkyy myös Vietnamissa, mutta lehmiä pidetään kuitenkin verkkojen alla.

18.14.2. Miten muuten hyödyntää autiomaita ja piikkipensaikkoja?

Ne ovat kuivia alueita, jotka eivät sovi maanviljelykseen. Parhaat soveltuvat lehmien laiduntamiseen, koska tilaa on runsaasti. Siellä lehmät voivat löytää ruohoa sieltä täältä. Alueella sataa hyvin harvoin. Puut eivät kasva. Piikkipensaikoissa viihtyvät vain vuohet ja kamelit.

18.15. Sausage sizzle - bbq - gillauskulttuuri

Ulkoilmatilaisuuksissa tai osotoskekusten edustalla monet hyvätekeväisyysjärjestöt myyvät grillattua makkaraa tai lihaa toimintansa tukemiseksi.

Grillausta harjoitetaan myös kaikkina juhlapäivinä, jollon pysytään yleensä kotona olutta juoden ja grilliruokia syöden.

18.16. Virkistyskalastus - miehinen harrastus

18.17,. Riistotyövoman käyttö sekä maataloudessa että karjataloudessa

Backpacker eli reppumatkaajien työvoiman käyttö oloissa, joissa työ on fyysisesti hyvin raskasta, se tehdään ilman riittävää neuvontaa, joskus palkatkin jäävät maksamatta ja työntekijää kiusataan. On sekä länsimaisia matkaajia, WWOOF-vapaaehtoisia että Aasiasta turistiviisumeilla järjestäytyneesti tuotuja työntekijöitä.

18.8. Vieraslajit, muualta tuodut eläimet ja kasvit

Vanhin ja tunnetuin esimerkki on kaniini. Muita ovat agakonna, lantana, marsu. kissa. Monet puutarhakasvit ovat villiintyneet ja muodostuneet uhaksi alueen olemassa olevalle kasvustolle.

19. Sosiaalinen veganismi

Singaporessa se alkoi kulkukissojen välityksellä. Siellä sitä kutsuttiin kasvissyönniksi. Moni heistä eli käytännössä vegaanin elämää ihan nahkatuotteista ja eläinperäisistä lisäaineista kieltäytymistä myöten.

Australiassa asuin välillä eristyksissä maaseudulla. Sosiaalisuus oli netissä, lähinnä foorumeilla. Sieltä tuli myös tuki vegaaniksi ryhtymiseen.

Muutin työn perässä isompaan kaupunkiin, jossa oli jopa vegaaniryhmä. Sitä niin kuin monia muitakin johti vanhan polven vegaani, varsin militantti tyyppi. Sen jälkeisinä vuosina kohtasin usein varsin militanttia ja epäystävällistä veganismia. Ehkä sille oli aihetta, sillä silloin vegaaneita halveksittiin avoimesti, haluttiin jopa sulkea mielisairaalaan. Myös vegaanien omassa keskuudessa oli riitoja ja kyttäämistä: Näin x:n tulevan kebab-paikasta eikä hänellä ollut esittää todisteita siitä söikö hän falafelia vai lihakebabia.

Vastakkainasettelu ja sotatila oli minusta silloin paljon jyrkempää kuin nykyään.

Sain myös henkilökohtaista palautetta muutamilta "johtajilta": et ole oikea vegaani, vaan pelkästään ihminen joka ei pidä lihan mausta. Oikean vegaanin pitää kärsiä valintansa puolesta. Henkilön, jolla on jokin ulos päin näkyvä vamma, joka on vanha, ruma tai sairas, ei pitäisi kutsua itseään vegaaniksi, sillä hän saattaa antaa muille negatiivisen kuvan vegaaneista.

19.1. Abolitionistit vs. welfaristit

Abolitionistit vs. welfaristit Eo-vegaanien keskuudessa oli joskus 2010-luvulla ainakin Australian kaupungeissa, jossa asuin, voimakas trendi nähdä vastakohtaisuuksia näiden kahden ryhmän välillä, määritellä itsensä tai leimata toisia sen suhteen, miten voimakkaasti ajoi eläinten oikeuksia. Minä tapasin kaksi ihmistä, jotka lakkasivat puhumasta minulle sen jälkeen kun kieltäydyin ilmaisemasta kumpaan leiriin kuulun.

Sanoin, etten oikeasti halua mitään ISMEJÄ, en myöskään veganismiä vaan mieluummin vegaaniutta, jossa sallitaan vaihtelua ja yksilöllisiä valintoja, myös siinä, miten tiukasti haluaa "noudatta sääntöjä". Minusta vegaanius on kuitenkin enemmän henkilökohtaista etiikkaa kuin ulkoa annettuja sääntöjä tai antautumista jonkin ryhmän vietäväksi.

19.2. “Vanhat hipit”

Osa heistä oli ollut kasvissyöjiä 1970-80-luvilla. Se kuului osana Australian hippi- ja kommuuniliikettä vähän niin kuin runsas kannabiksen käyttö. Matkustelin polkupyörällä seudulla, jossa tämä kulttuuri oli kukoistanut ja syntynyt ja juttelin monien vanhojen kanssa. Vegaaneita en heidän ryhmissään tavannut. Monet olivat lisänneet kalaa kasvisdiettiinsä, johon ennestään kuului paljon maitotuotteita (vrt. intialainen vegetaristiperinne mm. Hare Krishna).

20. Ukraina

Vietin siellä puolet vuodesta 2016 mm. opettaen. Veganismi näytti olevan yläluokan muotia: hienoissa ravintoloissa kalliita pieninä annoksia. Veganismi ja kasvissyönti haluttiin pitää erillään ortodoksiseen paastoon sisältyvistä säännöistä. Paaston aikaan ravintoloissa sai vegaaniruokaa helpolla. Koulu, jossa opetin, otti mallia Suomen kouluista ruokalistoja myöten. Ainoastaan kasvisruokapäivästä ja kasvisvaihtoehdoista kieltäydyttiin, koska se olisi vaaraksi kasvaville lapsille ja nuorille.

20.1. Ei kasvisruokaa kouluissa

Koulu tarjosi minulle lounaan opetuspäivinä. Ensimmäisenä sain keittoa, joka haisi lihaliemelle jo kaukaa. Kysyin siitä keittäjältä. Hän sanoi, että heillä ei ole kasvisruokaa erikseen vaan se on "tavallista" ruokaa, josta on poistettu lihat. Oppilaat myöhemmin vahvistivat tämän käytännön.

Keittäjä kertoi, ettei hän osaakaan muuta. Kysyin, etteikö hän todellakaan osaa valmistaa paastonajan ruokia. sillä se sopisivat minulle mainiosti. Hän sanoi ottavansa asiasta selvää ystäviltään. Jo seuraavana päivänä ja aina siitä lähtien minulle oli yksinkertainen mutta maittava vegaaninen ateria tarjolla.

20.2. Oma ruokaperinne halutaan unohtaa ja seurata länsimaista muotia

Ukrainassa minun oli helppo muutenkin toimia, koska puhun hyvin venäjää ja sen pohjalta ymmärrän paljon myös ukrainaa.

Koulussa monet yläasteikäisistä ja jokunen nuorempikin pystyi keskustelemaan englanniksikin asioista. Eräässä luokassa näin englannin tuntiopettajan teettäneen ryhmätöinä tietoiskuja eri aiheista. Yhden aiheena oivat eläinten oikeudet. Keskustelin joidenkin ryhmien kanssa niistä: nuoret saivat kertoa kokemuksiaan ja mielipiteitään asioista ja kysellä oloista muissa maissa. Monet näkivät vegaanisuuden länsimaiseen elämäntapaan kuuluvana. He eivät halunneet nähdä sen yhteyttä oman maan paastoruokakulttuuriin. Siksi he väittivät, että vegaanius on heille liian kallista. Ymmärsin asian kun näin kaupassa vetistä tofua, joka oli tuotu ulkomailta ja oli kallista. Ravintoloissa vegaaniset annokset olivat pieniä ja kalliita. Ainoastaan kotimainen paastoruoka oli edullista ja täyttävää.

21. Vegaaniset yhteisöt

21.1. Intia, Sadhana forest.

Vietin siellä kuukauden vuonna 2014. Sijainti on Aurovillessa Tamil Nadun osavaltiossa .Wikipedia

21.2 Australia

Australian- ja kulkurivuosinani vierailin ja asuinkin muutamissa. Opin siellä paljon yhteisöllisyydestä mm. sen, että lemmikkieläimet ovat yksi pahimmista riidan aiheista. Liityin myös kasvissyöjäkommuuniin ja sattumalta juuri liittymiseni aikoihin lihaaniopposition ryhtyi toimeen kasvissyönnin poistamiseksi nimestä ja ohjelmasta. Se myrkytti ilmapiiriä sen verran, että rintaman molemmilta puolilta moni katsoi parhaaksi lähteä, niin minäkin.

21.3. Eläinten turvakodit.

Tutustuin kahteen sellaiseen Australiassa. Ne moelmmat käyttivät vapaaehtoisia mm. WWOOF ja muut nettiyhteisöt. Ne myös tarjosivat mahdollisuutta asua paikalla.

Suomessa olen käynyt Tuulispäässä.